Enää ei ole kauaa kun hyppään junaan kohti Tamperetta. Siitä se sitten alkaa, elämän muutos.

Eilen juhlimme aviomieheni syntymäpäivää ja hänen vanhempansa sekä sisarensa perheineen olivat käymässä.
Kerroin sitten mieheni vanhemmille, että olen valmennukseen lähdössä. Ensinnäkin he kauhistelivat hintaa ja toisekseen anoppini lyttäsi minut maanrakoon kommentillaan eräästä tv-ohjelman personaltrainer-asiakkaasta, että eihän hänkään onnistunut siinä. He eivät siis usko, että minä onnistuisin personaltrainerin avulla muuttamaan elämäntapojani ja karistamaan kiloja. Toisaalta se tuntuu todella, todella pahalta, mutta toisaalta se herättää minussa näyttämisen halun. Minä onnistun ja minä pystyn siihen ja piste.

Eniten minua ehkä projektissa pelottaa se, että kuinka minä saan pidettyä makean himon kurissa, sillä viime aikoina on todella paljon tullut mässäiltyä. Go Fat Go:n ylläpitäminen meni mönkään, sillä meillä on käynyt niin paljon vieraita viime aikoina.

Ensimmäinen koetinkivi tulee heti alotuksen jälkeen olevana viikonloppuna, sillä matkustamme kotikaupunkiimme. Aion kuitenkin pakata mukaani perjantaille tarvittavan välipalan, päivällisen ja iltapalan. Myös muille päiville ostan tarpeet valmiiksi ja voin sisareni luona valmistaa ruoat mitä ohjelmaan kuuluu. Jännityksellä siis odotankin, että mitä ruokailujen suhteen on tiedossa :)

Minua jännittää myös se, että kuinka kipeäksi tulen ensimmäisten salikertojen jälkeen. Olen todella, todella huonossa kunnossa. Lyhyenkin kävelymatkan jälkeen jalkani kipeytyvät pahoin ja etenkin lonkat ovat kovalla koetuksella. Oikea, tähystetty polveni myös vihottelee aika ajoin, mutta lääkärille kun mainitsin asiasta, hän totesi, että nelipäistä reisilihasta vahvistamalla voisi polvenkin ongelmat kaikota. Täytyy vain treenien jälkeen muistaa venytellä ja ottaa tarvittavat ravintolisät, jotta pahimmilta kivuilta vältyttäisiin.

Tulenkin sitten torstaina kertomaan kuulumisia keskiviikkoiselta Tampereen reissulta viimeistään!